36. SYYSMASENNUSTA TARJOLLA

Syksy on täällä. Ollut jo jonkin aikaa. Päivät alkaa pimetä, ennen kuin on tullut edes valoisaa ja sataa taukoamatta päivästä toiseen. Auringonvalo on tuntematon käsite ja veden lisäksi päähän sataa keltaisia lehtiä puista. Kivaa? Kaunista? Ei ainakaan sillloin kun herää laittoman aikaisin kylmään, pimeään ja sateeseen teinikoiran kanssa lenkille.

Koda sinkoilee lenkeillä kaiken liikkuvan perään. Mistähän tämäkin uusi piirre yhtäkkiä on tullut. Autot on onneksi vielä rauhassa, mutta paljoakos se helpottaa kun jokaisen lentävän linnun ja lehden perään pitää singota. Kävelijöiden ohittaminen on sulavaa. Koirat ohitetaan joskus hyvin, joskus ei. Herkun voimalla menee kuitenkin hyvin. Pyörät ohitetaan esimerkillisesti mutta sen ohi mentyä olisi niiin kiva juosta perään. Nyt kuitenkin kaiken heittäminen Kodalle on poissa pelistä. Yleensäkkin on heitelty vain kuolleelle lelulle, mutta siitäkin välillä luistaa ja heittelee vaan. Porukat ei vaan ihan tunnu ymmärtävän miksi ei saisi heittää lelua kun se niin innoissaan juoksee perään. Tottelevathan ne ihmisetkin kuitenkin niinkuin koiratkin ;) Eli lelut ei lennä tässä talossa nyt jatkossa, että saadaan yksi teini kuriin.

Treenimotivaatio on hukkunu täysin. Jotenki lukio vie paljon voimia ja ei vaan jaksa. Koda ei oo parhaimmillaan, mikä laskee motivaatiota entisestään. Ja kaiken lisäksi ulkona sataa kaiket päivät (ironista sinänsä, sillä nyt kun kirjoitan niin aurinko paistaa siniseltä taivaalta). Tokossa ollaan jumitettu paikallaan, temppujenkin harjoittelu ollut erittäin vähäistä. Harmittaa, kun Koda niin tykkää harjoitella uusia temppuja ja sitten minä olen täällä tän "syysmasennuksen" kanssa enkä jaksa tehdä mitään. No, ehkä mäkin tästä ryhdistäydyn jossain vaiheessa ja päästäisiin jatkamaan.

Motivaatio pyörii lähinnä agilityn ympärillä, harmi vaan kun sen treenaaminen kunnolla ei oo mahollista vielä :D Kyllä me Kodan kanssa kaikenlaista tehään, mutta lähinnä ollaan vaan oltu ja lomailtu. Tai no Koda on lomaillu, itellä alko loma tänää! Loman aikana koitan saada blogiaki vähä aktiivisemmaks, jospa vaikka ulkoasuakin muuttais... Se saattaa kyllä jäädä vasta talveksi, että saadaan sillon talvinen ulkoasu. 

35. AGILITY 2 - ei jatkoon

Noniin... Nyt tekis mieli heittää hanskat tiskii ja luovuttaa. Jos viime kerta oli kamalaa nii tää kerta oli 50x pahempi. Ehkä kuitenkin uskallan laittaa väsymyksen piikkiin... Treenit kahdeksalta illalla ja Koda oli viimeeksi nukkunut ennen kahta... Mahdollisuus sillä oli nukkua, mutta eipä nukkuminen tainnut pentua kiinnostaa. Ensi viikolla laitan Kodan rauhottumaan omaan tilaansa pari tuntia ennen treenejä, jospa se siitä?

Tällä kertaa meitä oli vain 5 ja tekemiskerrat oli pari minuttia per koirakko, joten ehti jopa tekemään enemmin. Koda rauhottui hyvin ja kävi jopa maaten, mitä se ei yleensä tee. Tai käy se makaamaan, mutta pakko tarkkailla kokoajan jotain, nyt se painoi pään alas ja otti rennosti. 

Ensimmäinen kierros tutustuttiin puomiin. Puomi oli maassa ja siitä piti koiran kävellä. Kodalla ei ollut mitään ongelmia ja se jaksoi keskittyä tekemiseen. Koda ei tippunut yhtään kertaan puomilta ja hakeutui puomille itsekin, koskaan ei olla vastaavaa tehty. 

Sitten odoteltiin... Koda taas rauhottui hetkeksi mutta sitten tuli jotain ja treenit oli tuhoon tuomittu. Koda alkoi murista ja haukkua muille ja hyppi etutassuilla ja pamautteli tassuja maahan (leikillä, yritti saada muita leikkimään sen kanssa) ja se tietenkin villitsi muitakin. Yritin rauhottaa Kodaa, mutta ei, ei sitten millään. Nostin koiran syliin ja juoksin ulos. Ulkonaolo vain kiihdytti Kodaa. 

Toisella kierroksella tutustuttiin vuorostaan keinuun. Koiran piti etutassuilla pamauttaa keinun reuna maahan. Ei siitä mitään tullut. Kodaa ei YHTÄÄN kiinnostanut tehdä mun kanssa, vaan kaiken huomion vei toisella puolella kenttää treenaajat. Ei se koskaan oo ollu tollanen, ihan sama kuinka paljon häiriötä, aina tekeminen mennyt edelle... Toivon tosiaan että johtui väsymyksestä, Koda kun muutenkin tuppaa seota iltaisin ja kirjaimellisesti juosta seiniä päin. Palkkasin isosti jo siitä kun Koda jollain tapaa kiinnitti minuun huomiota. Muutama toisto saatiin ja ne oli tosi hyviä. Koda tajusi heti mitä piti tehdä, eikä sitä pitänyt missään vaiheessa avustaa lainkaan. 

Odottaessa mentiin heti ulos, ennenkuin Koda ehtii häiritä muita. Onneksi kaikki saivat koirat rauhotettua heti Kodan sekoamisen jälkeen, eikä kukaan pahoittanut mieltään <3

Viimeinen kierros tehtiin samaa kuin ensimmäinen ja siinä lähinnä melkein kokoaika meni siihen että yritän pitää Kodan fokuksen yllä. Missään vaiheessa Koda ei kentältä karannut muiden koirien luokse, tuijotti vain. Toivottavasti tälläisiä treenejä ei tule enempää.. Pitää saada koira nukkumaan jatkossa ennen treenejä! Eniten harmitti miten Koda häiritsi myös muita... Ihanaa miten ymmärtäväisiä kaikki kuitenkin oli sen suhteen. Myös se ettei koda IKINÄ ole ollut tuollainen... Ihan kokonaan uusi puoli koirasta, toivottavasti ei jatkossa joudu näkemään sitä, ainakaan kovin usein. Suunta vain ylöspäin.

34. AGILITY 1 - vähän sekaisin

!!Kuvanmuokkaus ei EDELLEENKÄÄN toimi, joten kärsitään nyt sitten raaoista ja pienistä kuvista!!
Meidän agilityura starttaa än yy tee... NYT! Niin pitkään odotettu ohjattu agility alkoi nyt. Päästiin tosiaan ryhmään, jes! Ryhmässä oli yhteensä kuusi koirakkoa. Eli tosi paljon siis, treenimäärä oli erittäin vähäinen. Mitä nyt tunnin aikana ehkä 10 minuttia ehti kentällä olla. No, ei siinä -pääasia että ryhmään päästiin. Ollaan Miisa Rapin valvovan silmän alla, tosi mukavalta vaikuttaa. Varmasti tullaan oppimaan paljon!

Ei tietenkään voitu aloittaa hyvällä menestyksellä... Koda oli kokoajan kun odotettiin -melkein koko aika -ihan vauhkona, sinkoili hihnassa joka puolelle, eikä voinut olla paikallaan. Temppuja olisi mielellään tehnyt, mutta muuten ei rauhottumisesta tullut mitään. Asiaa ei auttanut omistajilta karkaavat koirat kesken niiden treenihetken. Onneksi eivät tulleet ihan Kodan luokse, niin pysyi pentu nahoissaan. Eikä se mitenkään maailmanloppu ole jos koira lähtee, paineissa odotin millon Koda lähtee kun taisi jäädä korvat kotiin?

Ekalla kierroksella ihan vaan leikittiin ja otettiin muutama luoksetulo. Koda oli hihnassa, mutta hihna ei ollut mulla missään vaiheessa kiinni, ihan vaan kun en niin sinisilmäsesti luota tohon koiraan kun oli niin vauhkona. Ei kuitenkaan lähtenyt missään vaiheessa treeniä omille teilleen, saan siis kai olla aika ylpeä? Kodan mielenkiinnon herättämiseen menikin hetki, mutta sitten kun sain leikkimään, niin voi että! Mitään muuta ei olisi tarvinnut tehdäkään. Luoksetulot juoksi vauhdilla.

Sitten taas odotettiin sen niiiin kamalan sinkoilijan kanssa siinä tovi... Toisen kerran kun treenikentälle päästiin niin Koda oli ihan fiiliksissä ja 100% keskittyminen jo kävellessä kouluttajan luo. Treenattiin nopeutta. Koda oli kouluttajalla kiinni ja itse juoksin lelun kanssa kauemmas ja huusin Kodaa. Kun päästettiin irti niin se vauhti! Täysillä leluun kiinni. Ja se leikkiminen... Koda oli täysillä leikissä mukana, se leikki ihan oikeasti niin tosissaan kuin voi vaan leikkiä. Lelun palauttaminen oli vähän hakusessa, mitään tietoa mistä moinen? Kyllä kotona ja muuallakin juoksee suoraa lelusuussa jalkojen juureen. Ei se kauas mennyt, mutta jäi siihen metrin-kahen päähän. 

Ihanan kamalat ensimmäiset treenit siis takana. Treenaaminen ja Kodan fokus oli uskomatonta, aivan upee pentu! Mutta se odottaminen... Tiedetään mihin panostaa nyt :D Hyvä siitä tulee <3