59. MAAILMANVALLOITUS - ESPOO

Monikaan ei varmaan tiennyt, mutta itselleni suuri intohimo on koirien ja muutaman muun asian lisäksi matkustaminen. Jokainen koirani tulee varmasti tulevaisuudessa mukaani tutkimaan maailmaa, kunhan joskus itse saan enemmin vapauksia liikkumaan pois täältä Suomesta. Aloitettiin Kodan kanssa pienestä ja viime viikonloppuna laitettiin nokka kohti Espoota kaverin luokse viikonlopun ajaksi. 

Lähettiin lauantaina aamulla junalla kohti Helsinkiä. Jos totta puhutaan niin stressasin aika paljon sitä millainen lemmikki paikka on ja miten Koda käyttäytyy. Pelkäsin jos junassa ei ole lemmikille tasoa tai tuolia ja viereen tulisi joku vieras, Koda olisi ihan sekaisin koko matkan. Kuitenkin meillä oli paikka jossa oli taso toisen penkin paikalla. Ja stressaaminen oli täysin turhaa. Koda nukkui vaikka vierestä meni koiria ja ihmisiä. Juna oli lähes täysi ja vaunussa oli haukkuvia ja vinkuvia koiria, sekä itkevä lapsi.

Päästiin erittäin helpolla perille ja päiväkin meni ihan kivasti. Alussa Koda oli erittäin innoks, joten siinä meni aikansa saada koira rauhottumaan, jotta pystyttiin tutustuttamaan koirat keskenään. Pieni shelttityttö tietenkin aluksi vähän jännitti, koska Koda tykkäsiä läiskiä isoja tassuja toisen naamalle. Ensimmäistä kertaa tunsin Kodan isoksi, kotona kun se näyttää aina niin pieneltä haha.

Koirat ei oikeen lauantaina suostuneet rauhottua nukkumaan, joten kahden pitkän lenkin ja sisällä leikkimisen ja temppuilun jälkeen, illan päätteeksi oli kaksi erittäin väsynyttä koiraa, jotka olivat nukkuneet pyöreät nolla minuttia päivän aikana. Meno oli sen mukaista. Nukuttiin koirat eri huoneessa, joten saatiin Kodan kanssa nukuttua pitkä yö ja ladattua akut täyteen.

Lenkeillä Koda oli aivan kamala. Ensimmäistä kertaa ikinä Kodalta katosi täysin korvat ja järki. Se veti kokoajan, eikä mennyt hetkeäkään nätisti vaikka kotona ollaan saatu hihnakävely kuntoon. Vapaanakin se lähti monesti omille teilleen, eikä halunnut kuunnella, joten siitä syystä kulki paljon hihnassa.

Sunnuntaina käytiin kaksi pitkää lenkkiä ja Kodan kanssa lähdettiin iltapäivällä suuntaamaan kotia kohti... Reissu oli kaikin puolin ihan mahtava ja tykättiin molemmat kovasti! Toivottavasti pääsisi kesällä reissaamaan kunnolla, kun on noita kavereitakin siellä sun täällä, jota olisi super kiva käydä moikkaamassa...

Tästä kaikki lähtee! Tiedä mistä löydämme itsemme vähän ajan päästä!

58. NÄYTTELYTREENIT

Päätettiin Kodan kanssa lähtee käymää LPKYn järjestämässä näyttelykoulutuksessa. Ja no, tultiin siihen tulokseen että näyttelyt saa vielä odottaa. Suunnitelmissa oli mennä ensi kuussa pääsiäisnäyttelyyn, mutta ei Koda vielä oikeen ymmärrä sen päälle mitään, joten jätetään väliin. Treeniä, treeniä ja mätsäreitä ja kokeillaan sitten myöhemmin joskus. Kodasta ei todellakaan tule näyttelykoiraa, se ei koskaan ollut aikomuksissakaan, se ei ole edes näyttelylinjainen, eikä tarvitsekkaan, näyttelyt ei niinkään itseäni kiinnosta. Haluaisin kuitenkin itse saada Kodasta arvostelun ja sitten tietenkin se pakko H, mutta sen tarve on vielä kaukana tulevaisuudessa, joten aikaa on. Koda on tällä hetkellä niin teini kun vaan voi olla ja ei jaksaisi yhtään keskittyä, mutta eiköhän tää mene pian ohi, se on vaan vaihe...

Koda seisoi tosi hyvin, sen se osaa, jes! Se ei kuitenkaan ole tottunut siihen että tuntematon tulee lääppimään, joten silloin joko hypättiin antamaan pusuja tai väisteltiin käsiä että älä nyt koske muhun. Pitää siis ottaa treeniin, mun se antaa tietenkin koskea vaikka kuinka paljon ja töniä niin pysyy paikallaan seisomassa. Hampaidenkin katsominen sujuu multa ja perheeltä hyvin, mutta tuntemattoman kanssa oli onhelmia. Koira vaan katto silleen mitä ihmettä sä mun kuonosta otat kiinni.

Yksin juokseminen meni todella hyvin, ainut vaan että se oli koko ajan katsekontaktissa... Mutta annetaan se anteeksi! Ryhmässä juokseminen oli sitten aivan toista. Heti kun lähdin juoksemaan niin pentu (voihan sitä vielä pennuksi sanoa???) ajatteli sen niin että me juostaan edellä oleva kiinni, joten voitte kuvitella miten se sujui :D

Päädyttiin sitten noin tunnin treenin jälkeen siihen että näyttelyt ei ole tällä hetkellä meidän juttu, joten mentiin tyhjään kohtaan, missä oli paljon tilaa tokoilemaan ja temppuilemaan. Tehtiin siinä seuraamista, kaukoja, perusasentoa ja kaikkia temppuja, sekä leikittiin todella paljon. Harjoteltiin myös rauhassa makaamista. Tokosta en nyt sen enempää, kun oon tekemässä erillistä postausta siitä, missä mennään tokon parissa, kun siitä ei ole kuultu blogin puolella pitkään aikaan.

Loppujen lopuksi fiilis oli tosi hyvä, vaikka ei näyttelytreenissä menestytty, mutta se teki niin innoissaan tokoa siellä häiriön keskellä <3 Ja mielummin paremmin toko kuin näyttelyt meillä!

57. AGILITY 10 - Putkihulluus

Vihdoin meillä alkaa sujumaa treenit Kodan kanssa ja halliltaki pääsee lähtemää super hyvällä fiiliksellä eikä niin, että tää loppuu tähän. Odottaminen oli aivan kamalaa, kamalampaa kun yleensä, ei muiden koirien takia, vaan sen takia että Koda päätti et ei aio todellakaan maata paikallaan vaan nyt mennään TREENAAMAAN! No, ainakin tykkää :D

Ensimmäisellä kierroksella harjoteltiin valssia hypyn jälkeen. Koda pysyi paikallaan istumassa tosi hyvin, kerralla varmaan ainakin yli minuutin kun puhuin kouluttajan kanssa, eikä ympäristö häirinnyt, eikä se karannut tehtävän aikana! Koda luki ohjauksen todella hyvin ja meni monesti mun "ohjauksesta" hypyn jälkeen putkeen, vaikka se ei ollut tarkoitus vaan saada koira vaan tajuamaan kumpaan suuntaan jatketaan mutta putki vain sattui olemaan sopivassa kohdassa jatkeena. Ei yhtään kyllä haittaa, päin vastoin. Koda teki todellakin oikein, vähän vain pidemmän päälle kuin oli tarkoitus, on se huippu koira kyllä. 

Toinen tehtävä oli saada koira tulemaan käskyllä itsensä luokse vieressä olevan putken sijaan. Alkuun Koda meni monesti putkeen (kamala putkihullu kun sattuu olemaan), mutta tajusi nopeasti että se ei ollutkaan idea vaan tulla mun luokse. Tässä se karkasi kerran toisen koiran luokse, mutta ei ehtinyt edes perille asti kun tuli käskystä luokse. Tämäkin tapahtui niin, että Koda meni putkeen mihin sen ei kuulunut mennä ja heti ulos tultuaan suoralla näköetäisyydellä parin metrin päässä oli koira joka haukkui.

Ei näistä treeneistä mitään sen ihmeellisempää, jään innolla odottamaan seuraavia treenejä, jotka ovatkin jo huomenna kun jäi taas tämä postaus pyörimään luonnoksiin moneksi päiväksi.