Päätettiin Kodan kanssa lähtee käymää LPKYn järjestämässä näyttelykoulutuksessa. Ja no, tultiin siihen tulokseen että näyttelyt saa vielä odottaa. Suunnitelmissa oli mennä ensi kuussa pääsiäisnäyttelyyn, mutta ei Koda vielä oikeen ymmärrä sen päälle mitään, joten jätetään väliin. Treeniä, treeniä ja mätsäreitä ja kokeillaan sitten myöhemmin joskus. Kodasta ei todellakaan tule näyttelykoiraa, se ei koskaan ollut aikomuksissakaan, se ei ole edes näyttelylinjainen, eikä tarvitsekkaan, näyttelyt ei niinkään itseäni kiinnosta. Haluaisin kuitenkin itse saada Kodasta arvostelun ja sitten tietenkin se pakko H, mutta sen tarve on vielä kaukana tulevaisuudessa, joten aikaa on. Koda on tällä hetkellä niin teini kun vaan voi olla ja ei jaksaisi yhtään keskittyä, mutta eiköhän tää mene pian ohi, se on vaan vaihe...
Koda seisoi tosi hyvin, sen se osaa, jes! Se ei kuitenkaan ole tottunut siihen että tuntematon tulee lääppimään, joten silloin joko hypättiin antamaan pusuja tai väisteltiin käsiä että älä nyt koske muhun. Pitää siis ottaa treeniin, mun se antaa tietenkin koskea vaikka kuinka paljon ja töniä niin pysyy paikallaan seisomassa. Hampaidenkin katsominen sujuu multa ja perheeltä hyvin, mutta tuntemattoman kanssa oli onhelmia. Koira vaan katto silleen mitä ihmettä sä mun kuonosta otat kiinni.
Yksin juokseminen meni todella hyvin, ainut vaan että se oli koko ajan katsekontaktissa... Mutta annetaan se anteeksi! Ryhmässä juokseminen oli sitten aivan toista. Heti kun lähdin juoksemaan niin pentu (voihan sitä vielä pennuksi sanoa???) ajatteli sen niin että me juostaan edellä oleva kiinni, joten voitte kuvitella miten se sujui :D
Päädyttiin sitten noin tunnin treenin jälkeen siihen että näyttelyt ei ole tällä hetkellä meidän juttu, joten mentiin tyhjään kohtaan, missä oli paljon tilaa tokoilemaan ja temppuilemaan. Tehtiin siinä seuraamista, kaukoja, perusasentoa ja kaikkia temppuja, sekä leikittiin todella paljon. Harjoteltiin myös rauhassa makaamista. Tokosta en nyt sen enempää, kun oon tekemässä erillistä postausta siitä, missä mennään tokon parissa, kun siitä ei ole kuultu blogin puolella pitkään aikaan.
Loppujen lopuksi fiilis oli tosi hyvä, vaikka ei näyttelytreenissä menestytty, mutta se teki niin innoissaan tokoa siellä häiriön keskellä <3 Ja mielummin paremmin toko kuin näyttelyt meillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti