16. PANIIKKI ISKEE

Meillä koirilla voi olla vain yhtiä luita syötävänä, muulloin niillä tulee tappelua luista. Koda oli syönyt erilaista luuta eri talossa, kun sillä oli niin kova tekemisen puute että annoin sellaisen. Olin sitten viemässä luuta takaisin kaappiin, kunnes lähdinkin tekemään jotain muuta ja jätin luun pöydälle (tyhmä minä). Tapsa otti luun pöydältä ja se kun oli Kodalle ja Zorrolle ihan okei, niin en mennyt luuta heti pois ottamaan. 

Piti se luu kuitenkin ottaa pois, koska tiesin että Zorrokin haluaisi, Kodalle ei sillä niinkään väliä ole. Noh,  ei se Tapsa sitä suostunut pois antamaan. Siinä sitten muutaman minutin ajan katsoin koiraa silmiin ja käskin antamaan luun ja vedin sitä pois suusta. Ei mitään. Aloin väkisin avaamaan koiran suuta ja siinä vaiheessa alkoi murina ja yritti jopa purra mun kättä. Siinä vaiheessa tiesin ettei kaikki ole okei ja Tapsa ei ehkä ymmärrä tilannetta tai ei tajua mitä tekee, se oli täysin omissa maailmoissaan. Se ei ikinä pure yhtään ketään edes vahingossa.

Repäisin luun pois sen suusta ja juuri kun olin kehumassa niin Tapsa ampaisee täyttä vauhtia Kodan kimppuun. Koda ei liittynyt tilaneeseen mitenkään, koko ajan se rallatteli muualla ja teki omia juttujaan. Zorro makoili matkan varrella, mutta silti tapsa juoksi Kodan luo, johtuukohan se siitä että Koda söi luuta aikaisemmin? Mulla ei ole mitään tietoa miksi näin kävi. 

Tapsa kävi Kodan päälle ja pentu vaan kiljui alla. Itse paniikissa seison paikallaan, sitten juoksen paikalle ja yritän väkisin vetää Tapsaa pois. Vahva ja iso koira, niin ei se niin helppoa ole... Vielä kun en tiennyt mitä pitäisi tehdä. Kun saan koirat irrotettua, lähestukoon heitän Tapsan kyljelleen ja käyn päälle makaamaan, että saan pidettyä aloillaan ja rauhoiteltua. Koda pinkoo kiljuen karkuun peloissaa. Niskasta kiinni ja vein Tapsan eristettyyn huoneeseen. 

Koda oli täysin paniikissa. Ei päästänyt yhtään ketää luokseen, edes minua. Olin yksin kotona, enkä tennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Pentu siinä kiljui ja vuoroin murisi jos liikuin yhtään lähemmäs. Oliko Koda sitten niin paniikissa, ettei tunnistanut? Vai pelkäsi vain muakin? Kutsuin sitä luokse ja istuin maassa parin metrin päässä. Meni varmaan viisi minuttia eikä mitään edistystä tapahtunut enkä tiennyt mitä pitäisi tehdä, joten menin nopeasti isolla harppauksella Kodan luokse ja otan kaulapannasta kiinni niin ettei pääse puremaan. Siinä vaiheessa kun tulin lähelle niin Kodan "silmät aukenivat" ja se tajusi kuka sen edessä on ja se ilon määrä. Koda hyppi antamaan pusuja naamalle ja oli ihan täpinöissään. Silloin pystyin itsekkin jo hengähtämään. 

Koda kiersi Zorron kauempaa. Rauhoittelin Kodaa hetken kauempana ja sitten menin silittämään Zorroa ja kutsuin Kodaa luokse. Kyllähän se pentu uskaltautui tulla luokse ja sen jälkeen ei pelännyt Zorroa yhtään. Suunnilleen tunnin kun koirat oli ollut eristyksessä, menin päästämään Tapsaa pois. Koda tuli häntä heiluen mukana mutta oven auetessa pinkaisi talon toiseen päähän. Oltiin olohuoneessa kaikki kolme koiraa ja minä, 10sekunni ajan näyttivät kaikki olevan sovussa, kunnes Tapsa taas yritti käydä Kodan kimppuun, sain sen kuitenkin estettyä ottamalla niskasta kiinni. Rauhoitin tapsaa, silittelin sitä ja halasin sen istuessa (näin pystyin pitämään paikoillaan ja se tykkää haleista). Koda tuli pienen hetken päästä varovasti häntä heiluen moikkaamaan Tapsaa mun selän takaa ja hetken päästä alkoi Tapsalla häntä heilua ja karvat laskeutuivat. Uskaltaudun antaa sille enemmin tilaa, silti pidin kiinni niskasta. Molemmat haistelivat toisiaan ja heiluttivat vähän häntääkin. Silti näin ettei Tapsalla ollut vielä kaikki hyvin ja se ei ollut oma itsensä. Jätin asian siihen kun se oli positiivista ja laitoin Tapsan ja Zorron pihalle, Koda jäi sisälle. 

Tässä sitä nyt ollaan, Koda nukkuu viereisellä pöydällä, missä vaiheessa se pöydälle ehti mennä?! Mokomakin, tietää kyllä tasan tarkkaan ettei pöydällä saa olla. Siinä se tyytyväisenä vetelee sikeitä. Toivotaan että koirat tulee toimeen (luultavasti), eikä Kodalle jäänyt mitään traumoja... Tällä hetkellä näyttää olevan kaikki okei. Tämä kaikki siitä, että idiootti omistaja jätti luun pöydälle hetkeksi...

Jotain asioita olisi varmaan voinut hoitaa paremmin (ehkä kaiken), mutta siinä kun olin ihan paniikissa, en todellakaan ehtinyt jäädä miettimään, vaan tein mitä ensimmäisenä ajattelin...



edit. Tapsa ei siis ole yhtään agressiivinen, ei ole koskaan ollutkaan, se vaan meni jotenkin ihan sekasin siitä luusta eikä todellakaa ollut oma itsensä! Nyt kaikki on hyvin, leikkivät keskenään normaaliin tapaan ja ovat taas parhaita kavereita! :)
Säikähdyksellä selvittiin