 |
| Heilahtanut puhelinkuva +suurennettu alkuperäisestä koosta, joten laatukin sen mukainen, pahoittelut. vasemmalta oikealle: äiti, veli, Koda, isä |
Nappasin Kodan eilen mukaan agilityn sm-kisoja katsomaan ja näkemään tuttuja! Kaiken kaikkiaan siellä oli Koda, Eemeli-veli, Torsti-isä, Armi-äiti, sekä Maili-mummo.
Katsottiin Torstin suoritus ja hienosti se isä meni puhtaan nolla radan ja nopealla ajalla! Koda oli ihan menossa mukana, olisi niin kovasti halunnut mennä mukaan juoksemaan!
Pennut käyttäytyivät ihan super hyvin vaikka kumpikaan ei noin isoissa tapahtumissa ollut käynytkään. Ei paljoa välitetty hälinästä ympärillä ja välillä osasivat rauhottua makaamaankin. Äidin ja veljen kanssa oli niin kiva painia! Kuitenkin aika rajoitetusti piti leikkiä, hihnoihin kun olivat kytkettynä. Pitää treffailla Eemeli-veljen kanssa vielä tässä kun ehtii.
Oli muuten jotenkin tosi hauskaa, että sieltä bongattiin border collie, joka näytti aivan isolta versiolta Kodasta! Siis täysin samanlainen väritys koko koirassa!!
Ja tänään kun oltiin paikan päällä Kodan kanssa kahdestaan, ilman muita seurassa, niin olihan sitä ihan pakko testata pienen tokoilijan häiriönsietokykyä. Ja pääsin toteamaan, että sitä löytyy! Otettiin siinä ihmisten ja koirien ympäröimänä ihan vain muutama istu-maahan ja maahan-istu vaihto, sekä käsitargetti ja sivulle tulo. Koda bloggasi kaiken ympäriltä ja focus oli pelkässä tekemisessä vaikka hetki sitten oli sinkoillut sinne tänne. Voikohan sitä olla yhtään ylpeempi koirastaan? Kodalla selvästi olisi niiden muutaman toiston jälkeen ollut intoa jatkaa treenaamista, mutta lopetin siihen kun oli vielä motivaatiota ja keskittymistä.
Nyt kun pääsin treenaamisesta puhumaan niin jatkan samalla aiheella. Haluaisin saada Kodalle varmuutta istumiseen... Tarkemmin siinä kestämiseen, se helpottaisi niin paljon arjessakin. Koda kyllä pysyy pitkiä aikoja istumassa (tietenkin tehdään ihan pennun mukaan näitä kestoja ja niin että onnistuu aina), mutta etäisyydessä on ongelmia. Heti kun liikun taaksepäin niin koira onkin vieressä. Pitää varmaan aloittaa ihan tosi lyhyestä askeleesta, mitä ei melkein ehkä huomaa. Ja istumisessa kestäminen nyt treeniin! Maahanmeno on tosi hyvällä mallilla ja Koda menee ainakin tällä hetkellä omaan silmään tosi kivalla tekniikalla makaamaan! Toivotaan että se tekniikka ei muutu siinä samalla kun Koda kasvaa.
Myös kaikkea ei hyödyllistä kivaa ollaan harjoiteltu, koska en halua pennulle pelkkää tarkkaa tokoilua ja on itsellekin kivempaa, kun ei tarvitse olla niin tarkkaa että tekeehän koira nyt varmasti täysin oikein. Jospa jaksaisin jonkin näköistä koostevideota tehdä siitä mitä me osataan. Nyt kun ulkona on hienot ilmat niin siellä pääsee treenailemaan!
Agilityinnostus vaan kasvaa kasvamistaan, nyt pitää toivoa että Kodan luusto sen sallisi, niin päästäisiin ehkä joskus agilitya harrastamaan! Kasvamisvaiheessa etenkin mulla on pakkomielle vahtia Kodan lähestulkoon jokaista liikettä, se kun tuppaa tykkäämään hyppiä hirveitä loikkia korkeista paikoista...
Huomisen varmasti vietän kokonaan kisoissa, jos vaan sää sen sallii! Tai mitä nyt ehdin kaverin rippijuhlien ohella. Kertakaikkiaan super kiva viikonloppu ollut, mahtava tilaisuus että noi kilpailut järjestettiin täällä!
Pennut käyttäytyivät ihan super hyvin vaikka kumpikaan ei noin isoissa tapahtumissa ollut käynytkään. Ei paljoa välitetty hälinästä ympärillä ja välillä osasivat rauhottua makaamaankin. Äidin ja veljen kanssa oli niin kiva painia! Kuitenkin aika rajoitetusti piti leikkiä, hihnoihin kun olivat kytkettynä. Pitää treffailla Eemeli-veljen kanssa vielä tässä kun ehtii.
Oli muuten jotenkin tosi hauskaa, että sieltä bongattiin border collie, joka näytti aivan isolta versiolta Kodasta! Siis täysin samanlainen väritys koko koirassa!!
Ja tänään kun oltiin paikan päällä Kodan kanssa kahdestaan, ilman muita seurassa, niin olihan sitä ihan pakko testata pienen tokoilijan häiriönsietokykyä. Ja pääsin toteamaan, että sitä löytyy! Otettiin siinä ihmisten ja koirien ympäröimänä ihan vain muutama istu-maahan ja maahan-istu vaihto, sekä käsitargetti ja sivulle tulo. Koda bloggasi kaiken ympäriltä ja focus oli pelkässä tekemisessä vaikka hetki sitten oli sinkoillut sinne tänne. Voikohan sitä olla yhtään ylpeempi koirastaan? Kodalla selvästi olisi niiden muutaman toiston jälkeen ollut intoa jatkaa treenaamista, mutta lopetin siihen kun oli vielä motivaatiota ja keskittymistä.
Nyt kun pääsin treenaamisesta puhumaan niin jatkan samalla aiheella. Haluaisin saada Kodalle varmuutta istumiseen... Tarkemmin siinä kestämiseen, se helpottaisi niin paljon arjessakin. Koda kyllä pysyy pitkiä aikoja istumassa (tietenkin tehdään ihan pennun mukaan näitä kestoja ja niin että onnistuu aina), mutta etäisyydessä on ongelmia. Heti kun liikun taaksepäin niin koira onkin vieressä. Pitää varmaan aloittaa ihan tosi lyhyestä askeleesta, mitä ei melkein ehkä huomaa. Ja istumisessa kestäminen nyt treeniin! Maahanmeno on tosi hyvällä mallilla ja Koda menee ainakin tällä hetkellä omaan silmään tosi kivalla tekniikalla makaamaan! Toivotaan että se tekniikka ei muutu siinä samalla kun Koda kasvaa.
Myös kaikkea ei hyödyllistä kivaa ollaan harjoiteltu, koska en halua pennulle pelkkää tarkkaa tokoilua ja on itsellekin kivempaa, kun ei tarvitse olla niin tarkkaa että tekeehän koira nyt varmasti täysin oikein. Jospa jaksaisin jonkin näköistä koostevideota tehdä siitä mitä me osataan. Nyt kun ulkona on hienot ilmat niin siellä pääsee treenailemaan!
Agilityinnostus vaan kasvaa kasvamistaan, nyt pitää toivoa että Kodan luusto sen sallisi, niin päästäisiin ehkä joskus agilitya harrastamaan! Kasvamisvaiheessa etenkin mulla on pakkomielle vahtia Kodan lähestulkoon jokaista liikettä, se kun tuppaa tykkäämään hyppiä hirveitä loikkia korkeista paikoista...
Huomisen varmasti vietän kokonaan kisoissa, jos vaan sää sen sallii! Tai mitä nyt ehdin kaverin rippijuhlien ohella. Kertakaikkiaan super kiva viikonloppu ollut, mahtava tilaisuus että noi kilpailut järjestettiin täällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti