9. PENTUARKEA

Kun käyn Kodan kanssa lenkillä, niin erittäin useasti ihmiset tyrkyttävät koiriaan Kodan luokse kysymättä minulta mitään, enkö saa sosiaalistaa koiraani itse? Yleensä ajatuksena itelläni on se, että kun mennään lenkille, niin silloin mennään lenkille, ei tapaamaan uusia koirakavereita. Tottakai jos joku tulee kysymään saako koirat tervehtiä, niin se on mulle okei. Mutta se jos lähestulkoon ohjaat sen koiran Kodan luokse, miksi ei voi kysyä?

Haluan yrittää harjoitella pennun kanssa ohittamisia ja siihen lenkit on mahtava tilaisuus, kun siinä ohittamisen taitoa tarvitaan. Pystyn itse päättämään milloin on aika sosiaalistaa Kodaa muihin koiriin ja millon ei. Ei päätöstä kuulu ohikulkijoiden tehdä.

Sitten on myös niitä lapsia, jotka huutavat koiraa niin kauan että pentu villiintyy ja yrittää väkisin päästä lasten luo, mutta se on ihan ymmärrettävää käytöstä pieniltä lapsilta, ei siihen muutosta voi saada. 

Koda on jo 11-viikkoinen! Mihin ihmeeseen se aika on mennyt? Ja paljon on kasvanut! Alkaa näyttämään jo vähän koiralta, eikä pieneltä marsulta. Vähän reilu viikon päähän varaillaan jo aikaa rokotukseenkin

8-viikkoinen ja 10-viikkoinen Koda. Pienelläkin aikavälillä kyllähän siitä huomaa ettei enään niin pieni pallero ollakaan

Nyt on kyllä ihan pakko mainita, että Kodalla on mitä parhaimmat unenlahjat! Pentu nukkuu sikeästi ihan missä vain, ihan milloin vain. Yössä nukkuu jopa yhdeksän tuntia yhteen menoon, sitten käymme lenkillä, jonka jälkeen nukkuu muutaman tunnin lisää, jos itse haluan vielä ottaa rennosti tai jatkaa nukkumista. Mitään tarpeita ei yöllä tee sisälle, odottaa että herään ja sitten tekee ulos. Ihan huippua, että pystyy nukkumaan pitkät yöunet pennun kanssa jos haluaa. Koda ei ole koskaan herättänyt keskellä yötä, ei edes silloin tänne tullessaan. Silloin kun nukutaan, niin silloin nukutaan.

Meiltä löytyy muutamia agility juttuja, mm. esteitä, putki (ja pussi), kepit ja rengas, joten kaivoin ne varastosta Kodalle. Pentu tykkää agilitystä älyttömästi! Osaa jo hypätä esteen (tietenkin ilman hyppyä) ja mennä putkesta. Osaa myös este - putki sarjan. Nyt jo voin huomata miten innoissaan Koda on kun pääsee tekemään, ei varmaan mistään ole yhtä innoissaan, kun agilitystä. Ja se vauhti on huima, vieläpä kun koira on noin pieni!

Tällä hetkellä eletään Kodan kanssa aikalailla samalla kaavalla, ilman erikoisia poikkeuksia. Yritetään saada arki kuntoon, ensi viikolle sovitaan treffit Kodan veljen kanssa, joka on ainoa täällä lähistöllä. Se on kasvattajalla juhannukseen asti, jolloin sitten lähtee kotiin Espanjaan. Kodan kaikki sisarukset asuu siis aika kaukana, muutama ihan toisella puolella Suomea.
Pentukursseja oon myös katellut, mutta kun ise käyn hitaalla, niin aina harvoin kun sellaisia täällä järjestetään, en ehdi ilmottautua ennen täyttymistä. No, ehkä meillä on aikaa!