Silmään osui ilmotus arkitottelevaisuuskurssille, mihin oli yksi paikka jäljellä, joten laitoin sitten viestiä. En jäänyt miettimään onko hyödyllistä vai ei. Uudet jutut kuitenkin pennulle on niin tärkeitä ja varmasti edes jotain apua on. Halvalla hinnallakin kun pääsi, niin miksi ei? Vaikka vaan sosiaalistamaan pentua.
Teemana oli luoksetulo ja luoksepäästävyys. Esiteltiin ensin itsemme ja Koda oli ainut pentu, seuraavaksi nuorin oli 11 kuukautta vanha bordercollie uros, sekä mukana samalla omistajalla tämän isä, joista vain nuorempi treenasi. Lopussa sitten ilmenikin että nää kolme oli sukua toisilleen! Aika kaukaista kylläkin, mutta silti! Maailma on pieni :D Nää oli siis Kodan isän äidin pentu (eri pentueesta kuin Kodan isä) ja sen pentu. Treenien päätteeksi haettiinkin koirista vanhempi tutustumaan Kodaan ja voi että! Bortsuilla on kyllä ihan oma kieli. Heti olivat kuin parhaat kaverit ja alkoivat leikkimään, molemmat vielä täysin samalla tavalla <3 Puhuttiin että pitäisi saada pojat juoksemaan joskus keskenään, viimeistään kun Koda on kasvanut!
Alotettiin sillä että oltiin rivissä ja kouluttaja kävi jokaisen koiran luona ja piti käyttäytyä niinkuin normaalisti vieraan ihmisen kohdatessa koiran kanssa. Kun Kodan luokse tultiin, se alkoi hyppimään vasten. Huoh, milloin toi loppuu, tuntuu ettei mikää auta. Se että ei huomioi auttaa siinä tilanteessa mutta ei Koda sitä enää jatkossa muista. Tehtiin hetken päästä sama uudestaan ja se meni paremmin, Koda istui rauhassa ja katseli vain, jes!
Sitten otettiin luoksetulo sivummassa muista, Koda teki jälleen hyvin. Ei ottanut mitään häiriötä ja täysillä luokse. Lelupalkalla juoksin kauemmas kun Koda oli puolessavälissä, jotta saadaan lisää vauhtia, vaikka sitä jo on.
Sitten otettiin luoksetulo sivummassa muista, Koda teki jälleen hyvin. Ei ottanut mitään häiriötä ja täysillä luokse. Lelupalkalla juoksin kauemmas kun Koda oli puolessavälissä, jotta saadaan lisää vauhtia, vaikka sitä jo on.
Tämän jälkeen katsottiin miten koirat käyttäytyy vieraiden ihmisten tullessa luokse. Jätettiin koirat kiinni tolppiin ja yksi koira kerrallaan kentällä. Kodalle oli paha paikka kun jätin sen yksin, joten kävin vähän väliä palkkaamassa sitä siitä että rauhottui istumaan tai makaamaan ja hiljeni. Kodallahan ei ole ikinä ollut minkään näköistä eroahdistusta. Sen on voinut jättää alusta asti yksin ja se on ollut aina ihan okei, ei mitään pientäkään piippailua. Sitten kun se joutuu olemaan yksin, mutta silti näkee minut kauempana on ihan kamalaa, pieni pentu ei voi sietää sitä tilannetta. Hyppii, vetää ja itkee. Kuitenkin kun ei saavuta hetkeen haluamaansa tulosta niin rauhottuu. Hyvää harjoitusta siis tuokin.
Kaksi ensimmäistä ihmistä otin niin, että Koda ei ollut minkään käskyn alla, kunhan vain oli siinä luonani. Ensimmäinen tuli, kiersi minut ja Kodan, eikä kiinnittänyt koiraan mitään huomiota. Kodakaan ei kummemmin kiinnittänyt huomiota, vilkaisi vain ja sitten katsoi minua ja odotti käskyä. Seuraava käveli Kodan viereen ja tarjosi kättä haisteltavaksi. Koda haisteli nopeasti ja sitten taas täysin ignoorasi ihmisen. Kaksi seuraavaa ihmistä otin Kodan ollessa perusasennossa. Toivoin Kodalta focusta minuun ja katsekontaktia. Kolmas ihminen kiersi meidät taas ympäri ja sen jälkeen tuli ns. tervehtimään minua kiinnittämättä Kodaan huomiota. Koda piti katsekontaktin niin kauan kunnes liikutin kättä kättelyyn , jolloin sen silmät liikkui käteni mukana. Ihan hyvin kuitenkin omasta mielestäni. Viimeinen ihminen tuli tarjoamaan kättä Kodalle ja palkkasin pentua todella tiheästi katsekntaktista. Ei olisi ihminen voinut sitä vähempää kiinnostaa. Koda suoriutui iha super hyvin tehtävästä ja oon niin tyytyväinen. Tollasta käytöstä haluaisin ja siihen tavoittelen.
Viimeisenä tehtiin lisää luoksetuloja. Luoksetulot on niin hyvää harjoitusta, se on kuitenkin lähes tärkein taito koiralla, mikä jokaisen kuuluisi osata. Tehtiin koirakoista kuja, jonka läpi tehtiin harjoitus. Sai itse valita harjoituksen mitä tekee ja päätin että tehdään Kodan kanssa vain kävely läpi, niin että Kodan focus on minussa koko ajan eikä koirissa. Se onnistui hyvin, tosin Kodan vierellä kävely (vapaa vierellä kävely, ei seuraaminen) on tosi pomppuisaa kun pentu tavoittelee herkkuja. Kouluttaja sanoi että meidän kannattaisi kokeilla siinä luoksetulo, kun näytti niin hyvältä. No, se meni nytkin niin hyvin kuin vaan voi mennä, mitäpä pidempiä selittämään :D
Ihan mukava kurssi on ja varmasti tulee hyödyksi. Saa nähdä mitä loput kurssikerrat tuo tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti