18. MÖKKEILYÄ

Koda pääsi eilen ensimmäistä kertaan käymään mökillä! Visiitti oli nopea, oltiin siellä vain pari tuntia, mutta nyt on talo täynnä väsyneitä koiria. Katsoin aamulla agilityn maajoukkuekarsintoja sen verran että maxit ehdin näkemään, jonka jälkeen puolen päivän aikoihn lähdettiin ajamaan. Koda ei pitkään aikaan ole ollut noin pitkää matkaa autossa, mutta hyvin meni. Makoili koko matkan, vaikka energiaa olisi ollut vaikka hypätä kuuhun asti. 

Puolen tunnin automatkan jälkeen oli vastassa venematka. Tätä jännitin vähän, että mitenköhän pentu käyttäytyy moottoriveneessä. Onnekseni Koda oli ihan super! Makoili koko matkan, eikä kovat äänet ja aaltojen takia veneen pomppuilu haitannut yhtään. Varmaan olisi voinut nukkuakin, jos olisi edes vähän väsyttänyt. Hienoa nähdä ettei tollanenkaan haittaa Kodaa yhtään, ääni kun moottoriveneessä on ihan tajuttoman kova. 

Saareen päästyämme Tapsa ja Zorro lähtivät täyttäpäätä veteen, tosin vain kahlailemaan. Zorro ei koskaan ole uinut ja Tapsakin vain sukeltelee laiturilta, mutta ei muuten ui :D

Koda aina vähän jännittää vettä, ei se muutenkaan tykkää kastua. Hyi vesilätäköt pihalla, ne on aina niin ällöttäviä. Lopulta kuitenkin uskaltautuu kahlailemaan, ui se ei valitettavasti... Pitää kokeilla heittää jotain vesilelua veteen jos se sen perässä uimaan menisi. 

Jos Koda lähti liian kauas omille teilleen niin tuli aina hienosti täyttä vauhtia kutsusta luokse. Tottakai koirat sai mennä isolla alueella ja mennä pois meidän näkökentältä, mutta ei kuitenkaan liiallisuuksiin, ettei vahingossa ajauduttaisiin muiden tonteille. Tapsa ja Zorro tietää aika hyvin mihin saa mennä ja mihin ei, mutta yllättäen, Koda ei tiedä, sillä ensimmäistä kertaa siellä oli. Kovin kauas se ei edes yksin mennyt. Tapsan perässä lähinnä kauempana juoksenteli. 

Lähdin yksin koirien kanssa kävelemään syvemmälle metsään, kun muut jäivät laittamaan kahvia ja pullaa. Zorro ei tullutkaan mukaan vaan jäi mökille, varmaan väijymään jos pullaa tippuisikin vähän maahan. Lähdimme siis Kodan ja Tapsan kanssa. Kävelin rauhassa eteenpäin ja koirat meni varmaan kymmenkertaisen matkan verrattuna siihen mitä itse menin. 

Noin vartin kävelyn jälkeen takaa kuulu töminää ja Zorrohan se sieltä juoksi! Kuulemma oli jossain vaiheessa lähteny ja nähtävästi sitten tuli mun luokse. Tapsa piti huolta että Koda pysyi kokoajan mun lähellä (lapsenvahti :D) ja pysyi itsekkin melkein kokoajan näkösällä. Ei Koda kyllä muutenkaan mihinkään olisi mennyt. Zorro taas juoksenteli omiaan ja katosi näkyviltä muutamiksi minuuteiksi mutta juoksi aina välillä meidän ohi. Zorro kuitenkin tietää kokoajan missä me mennään, joten siitä ei tarvinnut ottaa stressiä tuleeko takasin vai ei. 

Puolessavälissä metsästä nousi lintuja ja tätähän meidän setteri säikähti ja pinkaisi pakoon, on siinäkin lintukoira, kun juoksee pakoon! Hieman siinä sitten säikähdin, että nytkö se säikähti ja katosi, ei meinaan hetkeen koiraa näkynyt. Pysähdyin Kodan ja Zorron kanssa ja hetken päästä Tapsa tuli siihen, joten jatkettiin matkaa mökille.

Loppuaika kahlailtiin vedessä ja vaan oltiin. Juuri ennen lähtöä Koda alkoi kurottelemaan jotain heinää vedestä ja hyppäsi etutassuilla veneen reunaan. Vene sitten liikkui laiturista poispäin ja lopputuloksena oli yksi pieni bordercollie vedessä. Hienosti osasi uida rantaan. Vähän hämmentyneen näköinen mutta traumoja ei jäänyt, uudestaan vain kahlailemaan veteen! Sitten lähdettiin takaisin veneellä, mikä meni jälleen hyvin. 

Tänään sitten käytiin kuuman päivän innoittamana uimassa koirarannalla. Pitkän leikkimisen ja juoksemisen sekä vedessä kahlailun jälkeen uskaltautui Koda vapaaehtosesti uimaan! Tätä on odotettu! Sai sitä vähän houkutella, mutta tulihan se sieltä useampaankin kertaan.