Kauhukakara, teinihirviö, riiviömonsteri, millä sitä nyt ikinä haluaakaan kutsua -täytti eilen yhdeksän kuukautta. Tähän postaukseen kasaan vähän ajatuksia siitä miten meillä on mennyt ja millaista arki on. Perus kuulumispostaus siis, mitä on ennenkin blogin parissa nähty.
Aloitetaan siitä ikuisuustyöstä, eli kaikkien tuntemasta hihnakäytöksestä. Lyhyesti: Koda ei osaa kävellä hihnassa. Se vetää, paljon. Se ymmärtää mitä pysähtyminen tarkoittaa, silloin kuuluu palata vierelle. Jos on herkkuja matkassa niin pysyy vieressä. Joskus olen tainnut mainita, että Koda osaa kävellä hihnassa, mitä sitten on tapahtunut? Yksinkertaisesti se, että sitä ei ole harjoiteltu. Koda kulkee lenkit lähinnä ilman hihnaa. Se pysyy lähellä, eikä lähe hajujen perään. Sitä ei myöskään autotie vieressä kiinnosta ja se tietää ettei autotielle ole asiaa, ellei saa lupaa tien ylitykseen. Hihnassa kuljetaan lähinnä kun ollaan ihan kaupungissa, joten taito on päässyt vähän unohtumaan.
Itse kun olen hulluna juoksemiseen, niin pääsee Kodakin paljon juoksemaan. Juoksulenkit tehdään hihnassa ja sen Koda osaa. Se juoksee vierellä. Juostessa myös ohitukset ovat hyviä, mitä ne ei ole kävellen. Kodan kanssa viihdytään paljon kauppakeskuksessa. Itse kun istun siellä kavereiden kanssa, niin Kodan on kiva olla mukana. Se osaa ottaa siellä rauhassa. Yleensä esittelee temppujaan ja saa paljon ihailijoita, sitten se rauhottuu lepäämään. Sitä ei kiinnosta vaikka ihmisiä kävelee vaikka parin sentin päästä. Ainoastaan jos joku tulee mulle puhumaan niin silloin sillä on yksi koira hyppimässä antamaan pusuja. Tätä treenataan vielä. Koda on siis helppo kaveri mukana.
Rauhottuminen koirien ympäröimänä on meidän isoin haaste. Se on Kodalle erittäin vaikeaa, niinkuin monesta treenipostauksesta on tullut ilmi. Myös keskittyminen koirahäiriössä on vielä todella vaikeaa. Näitä harjotellaan kokoajan.
Koda on hulluna frisbeehen. Täysin hulluna. Se on p.a.r.a.s.t.a mitä voi olla. Taitaa tulevaisuudessa tulla mahtava fribakoira! Myös pallot on isossa suosiossa. Toki mikä vain lelu kelpaa ja Koda osaa leikkiä hyvin. Se rakastaa leikkiä ihmisten kanssa mielummin kuin yksin ja tuo sen lelun kirjaimellisesti käteen. Herkkujen merkitys on Kodalla laantunut. Mitä ennen perus herkut kävi missä vain ja milloin vain, nykyään lelu menee edelle, ellei ole nakkeja tms. Kyllä sitä kiinnostaa tehdä herkuilla ja tekee innolla, mutta lelu vie voiton. Ihan hyvä niin!
Mitäs sitten muuta, Koda on sisäsiisti, ollut jo monta kuukautta. Vaikka olisi ollut yön -melkein 12h -tekemättä tarpeitaan, ei sillä aamulla ole mikään kiire ulos. Koda on alkanut nostamaan jalkaa ja merkkailukin on alkanut. Paljon käydään keskustelua, onko ok jäädä kesken juoksulenkin merkkailemaan puita ja tolppia. Ei onneksi ole merkannut muuta kuin ulos.
Kodasta on kasvanut tosi kivan näköinen ja se miellyttää omaa silmää erittäin paljon. Ja paljon kehuja saanut ja moni sanonut et on sellainen bordercollie mistä tykkään. Takapäässä sillä on ihan järkyttävästi karvaa, voisi olla ehkä vähän vähemmin. Siitä syystä esim sen takajalkojen reidet näyttää järkyttävän paksuilta. Kodan värityksestä on tullut tosi kiva, toinen puoli naamasta mustana ja toinen valkoinen, niinkuin pentunakin. Trikkiä Koda kantaa. Ruskeaa sillä on korvissa, silmän yläpuolella, sekä vähän tassuissa, mutta se ei näy ellei sitä osaa katsoa kunnolla ja tarkasti. Edelleen se on tosi silakka, mutta kyllä se saa kokoajan lisää lihasta. Ja sallin tuon ruipelouden, koska onhan se vielä pieni.
Kodan ruokailu on muuttunut jonkin verran. Se syö edelleen nappulaa ja vähän lihaa, Kodalla en ole enään ruoka-aikoja, eikä se syö ikinä ruokaansa kiposta. Tämä on käynyt Kodalle paremmin kuin hyvin. Se saa ruokansa aina treenin yhteydessä pitkin päivää, silloin kun itsellä on aikaa. Tämä järjestely on meille paljon parempi, kun se ei saa niin paljon extraa niistä tajuttomista määristä herkkuja treenatessa ja kouluttaessa. Silloin herkkujen määrää tulisi vähentää ruoasta, jolloin ruokaa tulisi vähän, eikä Koda saisi kaikkea tarvitsemaansa. Kunhan päästään pois penturuoasta ja vaihdetaan merkkiä, niin katson siinä samalla Kodalle kunnolla uuden ruokailun. 50/50 suunnitteilla siis täysin. Kyllä se nytkin melkein 50/50 syö, mutta ei niin tarkasti.
Tälläistä pientä katsausta meidän arkeen tällä kertaa. Vaikka usein tekeekin mieli repiä hiukset päästä, niin kyllä tosta koirasta saa päivittäin olla ylpeä <3 Niitä hankaluuksia tulee niin pitkään kun koira on talossa, mutta niin tulee niitä onnistumisia ja ylpeyden aiheitakin ja se on ihan parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti